<div style="background:#fff;border:#bbb dashed 1px;padding:5px"><a href="http://fi.citatepedia.ro/comments.php?id=116" style="color:#000;text-decoration:none"><div style="margin:10px 0"><strong>Korppi</strong></div><div style="margin:10px 0">Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön,<br>muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan.<br>Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein<br>nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan.<br>"Joku vieras siellä", mietin, "nakuttelee sisään vaan.<br>– Muuta ei se olekaan".</div><div style="margin:10px 0">Menneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden,<br>hiillos vielä lekkui, luoden virvakuvat lattiaan.<br>Istuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin,<br>murhein muistin, sielun vaivoin, mennyttä Lenooraa vaan,<br>säihkyvää, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan,<br>mut on täällä nimi vaan.</div><div style="margin:10px 0">Hiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, –<br>mieli salaa tunsi kammon, jot' ei ennen konsanaan.<br>Viihtäin sykähdystä somaa, vakuuttaa koin alinomaa:<br>"Vieras, joll' ei suojaa omaa, pyrkii siellä sisään vaan,<br>joku myöhästynyt vieras pyrkii siellä sisään vaan.<br>Muuta, vai, se oisikaan?"</div><div style="margin:10px 0">Päättävästi, ilman muuta lähestyin mä oven suuta:<br>"Herra, taikka rouva", lausuin, "mieleni on pahoillaan;<br>mutta uinahtaa ma taisin, – ehkä sisään pyytää saisin;<br>en mä ensin kuullut laisin, – nakutettiin hiljaa vaan,<br>tuskin nakutuksen kuulin"; – selälleen jo oven saan:<br>yö se vain loi varjojaan.</div><div style="margin:10px 0">Katsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin,<br>toivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan.<br>Syvä hiljaisuus ei laannut, merkkiä en yöstä saanut:<br>"Pois", ma mietin, "varjoon taannut", – ja "Lenoora?" äänsin vaan,<br>äänsin nimen tuon, ja kaiku soi, "Lenoora!" hiljaa vaan;<br>muuta en mä kuullutkaan.</div><div style="margin:10px 0">Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin;<br>taas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan.<br>"Varmaan", sanoin, "joku tuolla ikkunan on ulkopuolla;<br>katsotaan, – vois viluun kuolla! – selon tästä kyllä saan!<br>Hetkeks, sydän parka, tyynny! – selon tästä kyllä saan:<br>Varmaan se on tuuli vaan!"</div><div style="margin:10px 0">Lasin auki revin riuhtoin; – sisään, siipiänsä viuhtoin,<br>mahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan.<br>Minuun tuskin katsoi kohti, liikkeitään se tyynnä johti,<br>kuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan;<br>Pallaan kuvapatsaan päälle leijas oven kamanaan,<br>kääntyi päin, – jäi istumaan.</div><div style="margin:10px 0">Lintu siin' ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan,<br>niin tuo arvokkuus ja pöyhkeys sai mun ääneen nauramaan:<br>"Kävit mustatakkein pukuun, mut et pääse pyhäin lukuun;<br>vanha korppi, hornan sukuun kyllä kuulut öisen maan! –<br>Saisko nimes ehkä tietää, julma aave öisen maan?" –<br>Korppi huus: "Ei milloinkaan."</div><div style="margin:10px 0">Oudoltahan lintu näytti, joka noin vaan kieltään käytti,<br>joskin lie sen puheess' ollut sisällystä vähän vaan;<br>sillä siit' ei pääse arvoin, jotta kuolevaisen karvoin<br>vastaanotat linnun harvoin oves päälle istumaan,<br>Pallaan kypärälle linnun, joka väittää tolkussaan<br>nimekseen: "Ei milloinkaan."</div><div style="margin:10px 0">Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti,<br>vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan.<br>Hiljaisuus tuo painostusta, – liikukaan ei lintu musta, –<br>en voi estää huokausta: "Veikot meni menojaan;<br>pian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! –<br>Lintu huus: "Ei milloinkaan."</div><div style="margin:10px 0">Vastaus, soiden puhein selkein, sai mun äimistymään melkein,<br>mut jo mietin: "yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan;<br>herra sillä ollut lie nyt, jolt' on onni kaikki vienyt,<br>jok' on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan<br>puhkes toivo mennyt, puhkes vaivat, pettymykset maan,<br>– huutohon: 'Ei milloinkaan'".</div><div style="margin:10px 0">Kesken tuskaa tavantakaa hymyyn sai mun korppi vakaa,<br>siirryin sohvaani ja istuin vaiti sitä tarkkaamaan.<br>Patjain kirjosilkkiin vaipuin, haaveihin ja suruun taipuin,<br>mietin unelmin ja kaipuin, mikä ennen olikaan<br>tulo linnun aavemaisen, mikä mieli olikaan<br>huudon tuon: "Ei milloinkaan."</div><div style="margin:10px 0">Istuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita,<br>korpin tuiottavat silmät tunki sydänsopukkaan,<br>Seikkoja vain mietin noita, päätäni en nostaa koita,<br>painoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan;<br>oi, ei näitä purppuroita, kun luo lamppu valoaan,<br>hän nyt paina milloinkaan!</div><div style="margin:10px 0">Ilma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää,<br>on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan.<br>"Oi", ma huusin, "sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat<br>sulle tuoda rauhan hoivat, – jätä lempes unhoon vaan!"<br>Hengitä, saa sielus hoivat, – jää Lenoora unhoon vaan!"<br>Korppi huus: "Ei milloinkaan".</div><div style="margin:10px 0">"Profeetta sa hurjamainen! – lintu, taikka paholainen! –<br>lienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan:<br>– Kaikki multa alas raasta! – pois saat lumeet riistää maasta,<br>pois tän kauhuin kodin laasta, – mutta suo mun tietää vaan,<br>eikö balsamia löydy, – saako hoivaa teillä maan?"<br>Korppi huus: "Ei milloinkaan."</div><div style="margin:10px 0">"Profeetta sa hurjamainen! – lintu, taikka paholainen!<br>kautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan:<br>Jälkeen elontieni karmaan, sielu Eedenissä varmaan<br>vielä kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan.<br>immen säihkyvän ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?" –<br>Korppi huus: "Ei milloinkaan."</div><div style="margin:10px 0">"Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!" huusin,<br>"ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan!<br>Ei saa höyhen jäädä tuonne, – pois sun valhees joka juonne!<br>Jätä rauhaan tämä huone! – patsaan päältä pois nyt vaan!<br>Et saa sydäntäni raastaa, – ulos ikkunasta vaan! –<br>Korppi huus: "Ei milloinkaan."</div><div style="margin:10px 0">Liikkumatta korppi siellä yhä vielä, – aina vielä, –<br>Pallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan.<br>Aavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat,<br>kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan.<br>Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan,<br>ei voi nousta – milloinkaan.</div><div style="margin:10px 0"><br /></a><br />poem by <a href="http://fi.citatepedia.ro/by.php?a=Edgar+Allan+Poe">Edgar Allan Poe</a><div class=q> <img src="https://www.citatepedia.ro/g/32share.png" style="float:left" alt="Share"> <script type="text/javascript" src="//s7.addthis.com/js/300/addthis_widget.js#pubid=citatepedia" async="async"></script><div style="display:inline-block" class="addthis_sharing_toolbox" data-url="http://fi.citatepedia.ro/comments.php?id=116" data-title="Korppi de Edgar Allan Poe" data-description="Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön,/muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan./Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein/nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan./"Joku vieras siellä", mie..."></div> </div> </div>

solid border dashed border dotted border double border groove border ridge border inset border outset border no border blue green red purple cyan gold silver black